Come fat come

Alan pikkuhiljaa muistuttaa kuulantyöntäjää. En tajua, jestas. En syö kuin sika, ja silti paino nousee nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tällä hetkellä ollaan jo lähellä "hyppään sillalta" -painoa. No, sporttista ulkonäköä haettiin, ja urheilija se on sumopainijakin.

Olen käynyt välillä lenkillä, tehnyt välillä vähän lihaskuntoa, roikkunut tangolla ja hajoillut koulujuttujen kanssa. Jotenkin tämä jatkuva painonnousu vähentää kuitenkin hieman jumppabloggausmotivaatiota... Jos suoraan sanotaan, niin vähän melkein risoo.

Ja nyt tuli sitten kaiken huippu: akillesjänne tulehtui tai jotain. En tiedä, mikä senkin typerän jänteen ongelma nyt on, se vaan kipeytyi yhtäkkiä viime viikon sunnuntaina. Juoksulenkillä tiistaina tilanne akutisoitui, ja jouduin suunnilleen hyppimään yhdellä jalalla kotiin. Kaikki lenkkarit painaa akillesjännettä niin pahasti, että tuherran melkein itkua jo koiria kusettaessa. Converseissa tilanne on sen verran ok, että esim. bussille pystyn kävelemään. Ilman kenkiä ei satu yhtään, voin juosta portaissa ja hyppiä trampoliinilla, eikä missään tunnu. En tiedä, pitäisikö olla suosiolla tekemättä yhtään mitään vai keksiä joku korvaava laji. Kuopion kevätleirillä voisi ainakin innostua pyöräilemään...

Vedenpaisumus (ja viikot 7 ja 8 ja mitä näitä nyt on)

Treenaan Extreme Runille. Maa on suunnilleen sula, joten piti päästä pitkästä aikaa sulalle hiekkatielle OMALLE reitille juoksemaan. Maa on sula, sen päällä on 20 cm vettä... Normaalisti tähän aikaan vuodesta lenkillä välttelen vesilätäköihin astumista ja sukkien kastumista, hyppelen ja kiertelen. On mahtava tunne todeta, että PASKAT ja juosta lätäkköön (= tulvivaan Vantaanjokeen) polvea myöten. Kovin pitkää lenkkiä ei märissä vaatteissa vaan huvita juosta, ainakaan jos sää ei ole ensiluokkaisen huikea... Pitänee ottaa nyt kaikki irti tulvasta ja tuhota vanhat juoksukengät lopullisesti.

Alkaa pikkuhiljaa mennä vähän huonosti yhteenvetojen kanssa. Viikolla 7 minulla oli pieneläinortopediaa ja burnout, saatoin käydä lenkillä tai olla käymättä. Suklaata ainakin söin. Ja dallaspullaa.

Viikolla 8
Ma: ?
Ti: ~7 km hölkkä + lihaskuntotreeni kotona
Ke: ~7 km hölkkä
To: 10 km pyöräily + 20 min crosstrainer (raahasin sisustuselementin parvekkeelta sisään) + lihaskuntotreeni kotona
Pe: ~7 km hölkkä
La: ~8 km hölkkä
Su: 6 km hölkkä (ks. kuva)

Tangolla en ole roikkunut kolmeen viikkoon, saa nähdä, miten kovasti kiroiluttaa, kun tänään vihdoin kiipeän tangolle. Voi tehdä kipeää. "Painonpudotuksesta" ei enää kehtaa edes puhua, tällä hetkellä tilanne on +2,5 kg. WTF?

Pohjois-Savon kevätleiri eli viikko 6

Viime viikon yhteenveto jäi kirjoittamatta. a) En muista, mitä viime viikolla tein. Olettaisin, että juoksin, lenkkeilin koirien kanssa, treenasin tankotanssia ja lihaskuntoa. Ja kisasin yhdet agilitykisat (5 starttia). Ja vedin yhdet suklaaöverit. Jännää. b) Ketään ei kiinnosta.

Tämän viikon olin Kuopiossa ympäristöterveydenhuollon harjoittelussa, eli nauttimassa kauniista kevätsäästä. Helsingissä ei todellakaan ole mahdollista käydä samana päivänä juoksemassa kuivalla asfaltilla ja lenkittämässä koiria hangella... En edes pidä koirien lenkittämisestä (jep, miksiköhän minulla edes on koiria...), mutta tällä viikolla lenkkeilin joka päivä vähintään n. 2 h. Koiratkaan ei ole aikoihin juosseet yhtä paljon: koko Kallavesi oli yhtä avointa juoksubaanaa. Koiria on kivempaa lenkittää silloin, kun koirilla on kivaa!

Muistin taas yhden liikuntarakkauden: luistelu. En ole varsinaisesti mikään jääprinsessa, mutta pidemmän matkan luistelu on ihan äärimmäisen meditatiivista. Luonnonjäällä saa aina varoa railoja, eli saa koko ajan keskittyä siihen, mihin jalkansa asettaa. Ei voi keskittyä ajattelemaan kaikkea typerää... Ja voi hyvänen aika, miten kivaan jumiin sain takapuoleni! 

En ole luistellut lukion jälkeen, eli olen luistellut viimeksi ehkä 7-8 vuotta sitten. Muutama ensimmäinen potku olikin jokseenkin horjuva, parin kilometrin jälkeen aloin jo saada rytmistä kiinni, ja toisella kierroksella pystyi jo oikeasti laittamaan voimaa potkuun. Tokan kierroksen lopussa, kun alkoi olla niin hiljaista ja pimeää, ettei kukaan varmasti nähnyt, kokeilin sirklaamista, mutta se nyt ei kovin hyvältä näyttänyt. Jouduin jarruttamaan kaksi kertaa, molemmilla kerroilla nopea luistimien siirto sivuttain meni piruetiksi. No, eteneminen tietysti loppui... 

Kaunoluistimillakin pääsee ihan kohtalaista vauhtia, jos on Timo Silakka. Ehdin luistella kaksi kierrosta, eli n. 15 km, ennen kuin tuli niin pimeää, että piti lopettaa. Aikaa meni n. 1 h. 

Ice Marathonin reitti oli vielä keskiviikkona erinomaisessa kunnossa, torstaina päivällä oli lämmintä ja luistelureitillä kävelleet ihmiset polkivat reitin perunapelloksi. Perjantaina joku älypää vielä viimeisteli reitin ajamalla siinä pari kierrosta mopolla... Tämän talven luistelut jäi siis yhteen kertaan. 

Sunnuntaina juoksin ensimmäisen oikeasti pitkän lenkin vuoden 2011 jälkeen. Juoksin Puijon ympäri pienten lisäkierrosten kautta, ja aikaa meni n. 2 h. Mahtava tunne! Vaikka juoksin asfaltilla Nike Freet jalassa, polvissa ja nilkoissa ei tuntunut yhtään. 

Ma: lepo (junamatka Kuopioon...)
Ti: lyhyt kova juoksulenkki (piti juosta hidas lyhyt, koska olin syönyt liikaa ja juonut liikaa kahvia, mutta juostiinkin kaverin sakemannin ravivauhtia, eli niin kovaa, että otsasuoni pullistui päästä)

Ke: 15 km (1 h) luistelua

To: 55 min juoksulenkki

Pe: lepo (suklaaöverit - taidan vähitellen luopua kesäkuntohaaveesta)

La: 2 h juoksulenkki 

Su: lepo

Ulkoilijoista pahimmat

Helsinkiläinen talvikunnossapito (eli sen puute) aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä yhteentörmäyksiä kapeilla poluilla.

Juoksijat

Juoksija lähestyy notkean hiipivällä ja hiljaisella askeleella ja yllättää viattoman Sauvakävelijän/Koirankusettajan/koiran, jolloin viaton Sauvakävelijä/Koirankusettaja/koira peljästyy tai saattaa jopa provosoitua hyökkäämään. Tai no, koirahan on tietysti vain leikkisä. Sauvakävelijä/Koirankusettaja sen sijaan ei ole. Koirankusettajalla on onneksi keskustelupalstoja, joilla Koirankusettaja voi avautua ajattelemattoman Juoksijan toiminnasta. "Se JUOKSI ohi!!! Eikö voi muka hidastaa kävelyksi ohittaessaan koiran??? Osa koirista voi olla puolustushaluisia tai saalisviettisiä!!"  

Sauvakävelijät

Sauvakävelijä ei väistä. Koskaan. Ketään. Mitä paremmin Sauvakävelijä on varustautunut siperialaisen arktisiin oloihin ja mitä kapeampi polku on, sitä varmemmin Sauvakävelijä kävelee keskellä polkua ja olettaa, että Juoksija/Pyöräilijä/Koirankusettaja väistää hankeen.

Koirankusettajat

Koirankusettajakaan ei väistä. Yleensä. Jos etenemisvauhti on alle 4 km/h, Koirankusettaja ei väistä, vaan taapertaa varmasti keskellä polkua. Mitä pahempi rähjä Koirankusettajalla on hihnan päässä, sitä pahempi rähjä on myös itse Koirankusettaja. 

Hiihtäjät
Hiihto on laji, joka herättää suuria tunteita suomalaisissa. Juoksijaa/Koirankusettajaa/Sauvakävelijää risoo, kun suosikkireitti vedetään laduksi. Hiihtäjää risoo, kun Juoksija/Koirankusettaja/Sauvakävelijä polkee ladun pilalle. Hiihtäjissä on kaksi alatyyppiä: Sunnuntaihiihtäjät (joista puoliammattimainen Koirankusettaja menee kävellen ohi) ja Olympiahiihtäjät (jotka liikkuvat suunnilleen valonnopeudella aerodynaamisissa asuissa). Sunnuntaihiihtäjä harmistuu helposti Koirankusettajan, koiran tai Juoksijan takia. Olympiahiihtäjä taas joko nauttii reipastahtisen liikunnan aiheuttamasta endorfiinipöllystä tai ohittaa niin monia muita ulkoilijoita, että Olympiahiihtäjää väistävä Koirankusettaja on hymyn ja kiitoksen arvoinen, vaikka polkeekin latua koko ajan pilalle.

Pyöräilijät
TALVIPYÖRÄILIJÄT. Pyöräilijän äänetön lähestyminen pelästyttää ja/tai provosoi Sauvakävelijää/Juoksijaa/Koirankusettajaa/koiraa. Toisaalta myös kellon soittaminen pelästyttää ja provosoi vähintään yhtä voimakkaasti. Kellon soittaminen saa muut ulkoilijat säntäilemään hallitsemattomasti. Helsinkiläisillä, hoitamattomilla ulkoilureiteillä (=poluilla) pyöräilevä Pyöräilijä on sissi, jolle kuka tahansa normaali ihminen antaa tilaa. Sauvakävelijä ja Koirankusettaja eivät kuitenkaan väistä, jolloin Pyöräilijää voi hieman risoa. Jos on joskus kohdannut Sauvakävelijän tai Koirankusettajan ollessaan itse Talvipyöräilijä, ymmärtää Pyöräilijän kokeman maailmoja räjäyttävän vitutuksen.

Onneksi kohta on kevät! Sen jälkeen, kun talvella muodostuneen polun ympärille kasautuneet ulostemassat (Koirankusettaja katsoo, että jos tiellä ei ole talvikunnossapitoa, se ei ole "hoidettu alue", jolloin siltä ei tarvitse kerätä koirankakkaa) ovat valuneet ojiin, tiet ovat taas vähintään kolme metriä leveät, jolloin yhteentörmäyksiä ei satu ihan samalla tiheydellä.

4. viikko

Ma: 9 km hölkkä

Ti: 7 km hölkkä (ja verenluovutus)

Ke: 6 km hölkkä

To: 9 km hölkkä

Pe: 45 min agility (uusi koirahyppelysyke-ennätys, 188!)
La: tankotanssi, n. 10 km juoksu (n. 6-7 km vauhtikestävyytenä)

Su: LEPO

Minulla on ollut ikävä tapa olla noudattamatta käskyä olla rauhallisesti verenluovutuksen jälkeen. Tällä kertaa tottelin, ja yllätys, olikin ihan normaali olo loppupäivän...

Painonpudotusvauhti on edelleen vakio.

Pelkät yhteenvetoraportit on tappavan tylsiä.

3. viikko

Ma: 6 km hölkkä (villasukkalenkki)
Ti: Maaninkavaara (paljon uusia ideoita!)
Ke: 7 km hölkkä (ihan mieletön myräkkä - loistavaa, että myräkkä sattui olemaan juuri Maaninkavaaraa seuraavana päivänä, kun motivaatio oli tapissa)
To: tankotanssi
Pe: 9 km hölkkä
La: 9 km hölkkä (kevyttä vauhtileikittelyä)
Su: 9 km hölkkä (hyvin kevyttä), tankotanssi

Meinasin todeta, ettei tälläkään viikolla tullut pidettyä lepopäivää, mutta ehkä Maaninkavaara-näytelmä ei kuitenkaan treenistä käy...

Edellämainittujen treenien lisäksi tuli tehtyä pari vatsalihastreeniä ja roikuttua leuanvetotangosta. Sanotaanko nyt vaikka näin, että voimatavoitteiden toteutuminen tuntuu hyvin paljon todennäköisemmältä kuin notkeustavoitteiden...

Ja hehe. Painonpudotusvauhti on edelleen vakio, 0 kg/viikko. Ei taida tulla minusta mitään superdieettaajaa. Toivotaan, että kun hauis kasvaa, muu otus pienentyy, kun paino kuitenkin näemmä pysyy vakiona. Ruoka on hyvää ja syön näemmä riittävästi.

Viikko 2

Maanantai: 7 km hölkkä
Tiistai: agilitytreenit
Keskiviikko: 7 km hölkkä+kävely (yhteensä n. 1 km kävelyä)
Torstai: 7 km vauhtikestävyys (n. 1 + 1 km verryttelyjä, loput silmät pullistuen raastamista)
Perjantai: 7 km hölkkä, agilitytreenit (kolmen eri koiran kanssa, 1, 2, 3 - kuten ehkä juoksuvauhdista näkee, kunto ei oikein kestä täysmittaista ratatreeniä kolmen koiran kanssa...)
Lauantai: LEPO
Sunnuntai: tankotanssi

Lisäksi vaihtelevasti leuanvetoyrityksiä (huom. yrityksiä) ja vatsarutistuksia leuanvetotangosta roikkuen.

Paino on pudonnut vakionopeudella, eli hehheh. Pudotus tähän mennessä 0 kg. Hauis on tosin kasvanut, eli SYÖN PRODEE KASVATAN HABAA on toiminut. Aloittelijan on kiva jumpata, kun haba kasvaa aika vähällä työllä... Voimaa on tainnut tulla lisää, tangolla kiipeäminen on jo vähän helpompaa, eikä leuanveto tunnu enää niin kunnianhimoiselta tavoitteelta.